Tämä on aloittelijan pikaopas järjestelmäkameralla valokuvaamiseen. Tämän oppaan tarkoituksena on antaa perustietoa järkkärin toimintaperiaatteesta ja ominaisuuksista, sekä tärkeistä seikoista jotka tulee ottaa huomioon valokuvatessa. Tämän oppaan jälkeen kannattaa lukea perusteellisempi oppaamme, jossa jokaiseen aiheeseen tutustutaan tarkemmin

Valokuvauksen perusperiaatteisiin kuuluu ainakin seuraavat asiat:

Valotus

Valotus tulee englannin kielen sanasta “exposure”, ja tarkoittaa siis sitä, miten valo päästetään kameran kennolle. Filmikamerassa käytetään tietenkin digitaalisen kennon sijasta ehtaa filmiä, mutta periaate on tismalleen sama. Käytännössä järjestelmäkamera toimii seuraavassa kuvassa esitetyn kaavan mukaan.

(kuva järjestelmäkameran läpileikkauksesta)

ISO-herkkyys

ISO-herkkyyden englanninkielinen termi on ISO-sensitivity. ISO-herkkyys tarkoittaa sitä kuinka herkkä kameran kenno on valolle. Mitä suurempi ISO-herkkyys, sitä herkempi kenno on. Toisaalta, mitä pienempi ISO-herkkyys, sitä vähemmän kuvassa on rakeisuutta ja kohinaa.

ISO-herkkyyden säätäminen on siis tasapainottelua valoherkkyyden ja kuvanlaadun välillä. Mitä vähemmän valoa on saatavilla, sitä herkempää ISO-lukua täytyy käyttää ja sitä rakeisempia otokset ovat!

(kuva iso-herkkyyden vaikutuksesta)

ISO-luvut tulevat suoraan filmikameran filmistä. Yleisimmät käytössä olevat filmit ovat ISO-herkkyydeltään 100-800. Digitaalisilla kameroilla voidaan päästä jopa ISO6400 -herkkyyteen.

ISO50 – ISO400

Hyvä ulkona kuvaamiseen kirkkaalla tai pilvisellä säällä

ISO400 – ISO1600

Hämärällä ja sisällä kuvaamiseen

ISO1600 – ISO3200

Hämärällä ja todella vaikeissa olosuhteissa kuvaamiseen

ISO3200 ja siitä yli

Todella vaikeissa olosuhteissa kuvaamiseen. Riippuen kameran laadusta, alkavat kuvat näyttää jo melko huonoilta.

 

Aukko

Aukon englanninkielinen termi on aperture. Aukko on nimensä mukaan linssin sisällä sijaitseva reikä. Aukon koko määrittää sen, kuinka paljon valoa kennolle päästetään. Hetkinen! Jos suuri aukko tarkoittaa enemmän valoa, eikö silloin kannata aina kuvata suurella aukolla? Ei välttämättä! On totta, että tyypillisesti hämärissä olosuhteissa kuvataan suurella aukolla. Aukon koko kuitenkin vaikuttaa muuhunkin kuin läpi pääsevän valon määrään. Suuri aukko nimittäin vähentää kuvan syvyysterävyyttä!

(kuva isosta ja pienestä aukosta)

Aukon säätäminen on tasapainoilua valon määrän ja syvyysterävyyden välillä. Pieni aukko tarkoittaa hyvää syvyysterävyyttä, suuri aukko taas pientä syvyysterävyyttä!

Mitä tämä syvyysterävyys sitten tarkoittaa? Noh, suurella aukolla kuvattaessa syvyysterävys on pieni. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ihmisestä otettu valokua suurella aukolla näyttää vain ko. ihmisen terävänä, ja tausta on täysin sumea. Sama valokuva pienellä aukolla kuvattuna taas piirtää myös taustan terävänä. Aukon kokoa voi siis käyttää hyvänä luovuuden jatkeena!

(kuva aukon vaikutuksesta syvyysterävyyteen)

Aukon koko ilmoitetaan esim. muodossa f/5.6 jossa f on käytetty polttoväli. Aukon koko määritetään siis siten, että käytetty polttoväli jaetaan käytetyllä aukolla. Esim 35mm:n polttovälillä aukolla 5.6 kuvattaessa tarkoittaa aukkoa, jonka halkaisija on 6.25mm.

Huom! Vaikka aukon koko ilmoitetaan esim. f/1.4 ja f/16 käytetään puhekielessä yleensä vain muotoa 1.4 tai 16. Huomaa myös, että mitä pienempi numero, sitä suurempi aukko!

(kuva aukon koon laskentaperiaatteesta)

 

Valotusaika

Valotusajan englanninkielinen termi on shutter speed. Valotusajasta voidaan käyttää myös termiä suljinaika. Nimensä mukaisesti valotusaika kertoo ajan, jonka kennon edessä oleva suljin on auki. Valotusaika on jotain tuhannesosasekunnin (1/1000) ja useiden sekuntien välillä. Esimerkiksi sadasosasekunnin valotusaika ilmoitetaan lukemalla 1/100. Yli sekuntia pidemmät valotusajat voidaan ilmottaa eri tavoilla, mutta esim. Nikonin kameroissa sekunnin valotusaika ilmoitetaan lukemalla 1″.

Valotusajan muuttaminen on tasapainoilua kuvan terävyyden, ja valon määrän välillä. Lyhyt valotusaika tuottaa terävämpiä otoksia, mutta pientä valon määrää on kompensoitava aukolla ja/tai iso-herkkyydellä.

(kuva valotusajan vaikutuksesta liikkeessä)

Valotusaikaa voidaan käyttää myös tehokeinona. Esimerkiksi ilmaan heitetyn veden “vangitseminen” valokuvaan vaatii todella lyhyen valotusajan. Toisaalta valokuvaan voidaan luoda vaikutelma liikkeestä, jos otetaan esimerkiksi virtaavasta vedestä kuva pitkällä valotusajalla. Pitkien valotusaikojen käytössä on käytännössä pakko käyttää jalustaa, jotta kamera pysyy aloillaan kuvan ottamisen ajan.

Käsivaralla on vaikea saada teräviä kuvia jos käytetään yli 1/60 sekunnin valotusaikaa. Mikäli kamerassa on kuvanvakain, voidaan teräviä kuvia saada vielä 1/30 sekunnin valotusajalla.

 

Polttoväli

Polttoväli tarkoittaa käytännössä sitä, kuinka pitkä objektiivi on. Objektiivit voidaan jaotella karkeasti laajakulmiin, normaaleihin, ja tele-linsseihin.

(kuva polttovälin muutoksen vaikutuksesta)

Useimpien edullisten järjestelmäkameroiden mukana tulee 18-55mm objektiivi. Tämän tyyppiset kittilinssit tarjoavat varsinkin aloittelevalle harrastajalle riittävän vaihteluvälin eri tyyppisten valokuvuen ottoon.

Tarkennus

Aukon koosta riippuen järjestelmäkameran syvyystarkkuus vaihtelee. Suurella aukolla syvyystarkkuus on pieni. Tämä tarkoittaa sitä, että eri etäisyyksillä kamerasta olevat kohteet on vaikea saada näkymään kuvassa terävänä. Mitä isommalla aukolla otetaan kuvia, sitä tärkeämpää tarkennus on kuvan onnistumisen kannalta.

(kuva, tarkka vs. epätarkka)

Aloittelijan ei kannata kovin paljon huolehtia tarkennusksesta, sillä nykyaikaiset kamerat ja linssit osaavat tarkentaa kuvan erittäin hyvin automaattisesti. Kannattaa kuitenkin tutustua kameran ominaisuuksiin, ja opetella määrittämään kameran käyttämä tarkennuspiste itse, mikäli kamerasta löytyy ominaisuus tarkennuspisteen määrittämiseksi.

 

Valaistus

Valokuvassa valo voi olla luonnonvaloa ja/tai keinovaloa. Kaikki luonnonvalo on tietenkin peräisin auringosta kun taas keinovalo on peräisin valaisimista, lampuista ja salamavaloista. Valokuvaamisen kannatlta eri valonlähteet voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan valon suunnan perusteella. Nämä suunnat ovat etuvalo, sivuvalo ja takavalo.

Etuvalo

Etuvalo on suoraan kohteeseen osoittavaa valoa. Jos vaikkapa aurinko on valokuvaajan selän takana, on kohde silloin valaistu edestä. Myös suoralla salamalla otetut kuvat ovat etuvalaistuja.

Sivuvalo

Sivuvalossa valo tulee kohteeseen sivusta. Tyypillinen sivuvalaistu kuva on esimerkiksi muotokuva, jossa valo paistaa ikkunasta joka on kohteen sivussa.

Takavalo

Takavalo on kohteen takaa tulevaa valoa. Tyypillinen esimerkki takavalaistusta valokuvasta on auringonlaskun aikaan otettu kohteesta, josta piirtyy kuvaan vain silhuetti.

(kuva, etu- sivu ja takavalo)

 

Sommittelu

Sommittelu tarkoittaa sitä, mitä kuvan sisään on rajattu ja miten kuvassa näkyvät kohteet on aseteltu kuvaan. Sommittelu on ehkäpä aloittelijan suurin kompastuskivi. On todella harmittavaa, jos kuvan ottohetkellä luulee ottaneensa hienon kuvan vaikkapa jostain maisemasta, mutta lopullisessa kuvassa komeileekin etualalla kaverin otsa tai kuvaan on eksynyt yksinäinen vieressä kasvaneen puun oksa, jota kuvaan ei alunperin olisi haluttu.

(kuva onnistuneesta ja epäonnistuneesta rajauksesta)

Kohteiden asetteluun on joitakin sääntöjä, jotka sisäistämällä saa parannettua omien valokuvien tasoa huomattavasti.